lauantai 18. maaliskuuta 2023
28. helmikuuta 2023 saan seuraavan näyn - Toivon Näky
- Viesti nro. 1400-13 -
Käännös. Pyhän ehtoollisen ottamisen jälkeen saan käsiini avatun Johanneksen kirjan, joka alkaa kasvaa ensin lajin kukaksi, mutta sitten se kasvattaa pidemmäksi ja suuremmaksi ja sitten vähitellen leviää ja muuttuu tummanvihreästä lähes mustaan, piikkiseen, lehdykkäiseksi, kuin synkän piikivarsipensaan kaltainen, syömättömin pieniin punaisiin hedelmiin, kuivuun, suoraan alamaailmasta.
Sitten taivaalta putoavat tulipallot. Kaikki palaa liekkeihin. Ja niissä liekeissä on lajin kanava, joka kulkee yläpäästä alapäähän, polttavan mutta tunnistettavissa olevan. Ja näen henkilön, jolla on vain lajia valkoisesta kankaasta tehty vyönhihna, mies, tummanruskealla (ei pitkällä eikä lyhyellä) hiuksilla ja parralla, putoamassa tässä tulipalojen kanavassa selkä edellä, kuin häntä olisi työnnetty, muistuttavan Jeesusta, mutta tähän hahmoon ei ole mitään 'taivaallista', pelkäävällä, järkyttyneellä, uskottomalla, odotetulla, kuten kärsivä muttei yhtä paljon kauhun ja pelon kanssa sekä hyvin tummalla kasvoilla. Se on Antikristus, joka putoaa tulijärveen, työnnetään.
Sanotaan, että kun tulipalot tulevat, Antikristus on jo pudonnut.
Näky, lapseni, laitetaan loppuun (osa 1). Se on toivon näky. Vaikka se on synkeää, se kantaa toivoa, paljon toivoa ja varmuutta siitä, että Antikristus ajetaan pois (maasta), tuhotaan!
Sinun taivaallinen äitisi. Amen