torstai 30. toukokuuta 2013
Voima Korpus Kristi.
Isä taivaassa puhuu Pyhän Tridentiinisen uhrimessun jälkeen Pius V:n mukaan kotikirkossa Göttingenissä lähettämänsä työkalunsa ja tytär Annen kautta.
Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimessä. Aamen. Pyhässä uhrimessussa koko pyhä tila täyttyi polvillaan olevista enkelistä, jotka iloitsivat ja nauttivat tätä pyhyyttä kotikirkossa. Ne ryhtyvät erityisesti tabernakkelin ympärille ja palvoivat siunattua sakramenttia. Ne tulivat ulkopuolelta ja leijui altarelle Marian, erityisesti uuden Kristuksen patsaalle Nousseelle Pelastajalle, jota me saimme vastaanottaa täällä kahden päivän sisällä. Enkelit iloitsivat ja iloitivat siitä, että meille annettiin osallistua tähän pyhään uhriateriaan tänä päivänä, koska se on aina uusi lahja taivaasta myös meille osalliseksi saada. Rakkaus Jumalan Äiti siunasi meidät Pyhässä uhrimessussa ja myös Pyhä Josef, hänen sulhasensa. Neljä evankelistaa ja monia pyhimyksiä, mukaan lukien Padre Pio, ilmestyivät. Pyhä arkkienkeli Mikael iski jälleen miekkaansa kaikkialle neljään suuntaan. Armollinen Jeesus loisti kultaisessa loistossa ja lähetti meille armelahkojaan. Nämä putosivat alttarille.
Isä taivaassa puhuu myös tänään: Minä, Isä taivaassa, puhun nyt ja tässä hetkessä lähettämänsä tahdonmukaisen, tottelevaisen ja nöyrän työkaluni ja tyttäreni Annen kautta, joka on kokonaan minun tahdossani.
Rakkauteni lapset, rakkauteni isälapset ja Marian lapset, rakkaat pyhiinvaeltajat läheltä ja kaukaa, seuraajiani ja erityisesti rakas pieni laumani, tänään on ilon päivä. Siunattu sakramentti Pojani herätää iloa. Se käytettiin jo Pyyhkösmaan torstaina, mutta koska seuraavana päivänä oli Pitkäperjantai, tämä juhlinta ei ollut mahdollista. Ristiinnaulitseminen Poikani Jeesus Kristuksen tapahtui Pitkäperjantainä. Mutta tänään, Korpus Kristin päivänä, te voitte iloita ja uskoa. Usko on Kolminaisuuden armolahja.
Te, rakas pieni laumani, rakkauteni isälapset, olette aina antaneet minulle, Isälle taivaalle, Poikalleni ja Pyhälle Hengelle Kolminaisuudessa kunnian, kiitoksen, ilon, lohdun ja rakkautta. Te olete rakkauden keskellä, ja tässä rakkaudessa te kasvatette, sillä Jumalallinen Armo, Jumalainen Ilo ja Jumalainen Rakkaus säteilevät sydämmenne. Se tulee kirkkaammaksi ja kirkkaammaksi, koska Siunattu Sakramentti Alttarilla loistaa tänään kirkkaalla loistossaan.
Kuinka monta ihmistä, kuinka monta papin poikaa ylistää vielä tänä päivänä Poikani Jeesuksen Kristuksen Pyhää Sakramentin? Kuinka monta pappia on vielä nykyisin totuudessa ja tunnistaa, miten suuri lahja tämä Alttarilla oleva Pyhä Sakramentti on Corpus Christi -prossessiossa. Aiemmin sitä ylistettiin luonnon alttareilla, jotka olivat rakennettu Poikani Jeesuksen Kristuksen kunnian, kiitoksen ja ilon vuoksi. Onko tätä suurta juhlapäivää vielä nykyisin tietoinen? Ei! Tästä juhlapäivästä ei ole enää tietoisuutta. Kaikki on tullut epämukavaksi näille pappeille ylistää tänään ja uskoa tänään, ennen kaikkea seurata Poikani Jeesuksen Kristuksen Ristin Tieä.
Uhripappi Minä, rakkaat lapseni, etsin! Uhri suoritettiin tänään tällä alttarilla, tällä Göttingenin Kiesseestrasse 51b:n alttarilla rakkaalla ja pyhällä pappojanini, joka juhlisti sitä Tridentiinisen riemuun mukaan Pius V:lle täydessä totuudessa ja voimassa. Tiedätkö, rakkaat lapseni pappien pojat, mitä merkitystä on juhlistaa tämä uhriateria?
Protestantismi on tulossa teidän kirkkoihinne. Mitä protestanttisuus tarkoittaa? Tämä tarkoittaa sitä, ettei Poikani Jeesuksen Kristus ole läsnä jumalallisuudessaan ja ihmisyydessässään tabernakkeleissa eikä Pyhässä Sakramentissa Alttarilla, jota te ylistätte. Te, rakkaat lapseni, ylistätte sen, mutta he eivät. Nämä pappien pojat eivät enää tiedä, mitä merkitystä on olla pyhä pappi. Kantaa pyhiä vaatteita ja todista: Olen pappi, katolinen pappi.
Onko siellä protestanttisia pappeja, rakkaat? Ei! Papisto on sakramentti. Ja nämä Seitsemän Sakramentinia, jotka Minun Pojani Jeesus Kristus perusti, voidaan vain kunnioittaa katolisessa kirkossa. Ne ovat pyhiä. Ne ovat tärkeimmät asiat, joita teillä on ja tätä kirkkoa tuhotaan seitsemällä sakramentilla. Tuho on jo tapahtunut ja tämän kirkon rappeutumista juhlitaan vielä tänään. Mutta muistavatko he minua? Muistetaankö Minun Poikaani? Ei! Kaikki on turha, rakkaat lapseni. Te kateudotte, rukoillette, uhraatte ja kaipaatte tätä pyhää uhramehuja. Kysytte: missä sitä voi löytää? Onko se vielä jossakin? Pidätäänkö siitä edelleen? Nouseeko se jälleen ja juhlitaanko se koko maailmassa vai on se teidän ympärillenne toivottomuutta? Voitteko, minun apostataattiset papinpoikani, käsitellä tätä pappisessa elämässänne kun hylkääte korkeimman sakramentin ja et halua olla uhrapappi ja olette poistaneet pappivaatteet? Se on siis pilkkannut Minun Pojan Jeesus Kristuksen äärimmäisen ja hänestä luopunut papinvateiden, joita te olette pudottanut. Ettekö haluako katua tätä? Ettekö haluako palata yhteen, Totteen, Pyhään, Katoliseen ja Apostolisessa Kirkossa, jossa juhlitaan Yhteistä, Pyhää, Totuuden Uhramehuja?
Toivon, että nämä kansankirkot murtuvat hyvin pian, sillä ne ovat minulle inhoa! Te haluate pilkata minut, koska kääntätte selkäni. Levittäte valhetta, levittätte epäuskoa ja välittäte tätä epäuskoa uskovaisille. Ja he eivät halua! Miksi he eivät pyydä? Siksi ettei te viestitä totuutta heidän kanssaan ja pilkkaa heidät. He ovat niin naiivisia, että se hylätään fantasiaksi. Mutta me, suuret papit, olemme vuokranneet totuuden, ja tätä totuutta täytyy kaikkien etsiä. "Ei koskaan," sanotte te, "haluaisimme nöyrtyä ja juhlia tämän uhramehun. Ei! Se ei ole meidän toivomuksemme." Sanoo joka piispa hiippakunnissaan. Noudattavatko nämä piispat Pyhä Isä? Ei! Onko Pyhä Isä vielä nykyään avainvallassa? Ei! Voiko Pyhä Isä edelleen julistaa ex cathedra? Ei! Väärä profeetta istuu jo tällä valtaistuimella.
Ettei te tunnista sitä, rakkaat? Ei se ollut tarpeeksi teille, että Pyhä Isäni, jonka valitsin konklaavissa, petti ja myi Kirkkoni Assisissä? Ja tämä juhlittiin kaikilla siellä olleilla uskonnollisilla yhteisöillä. Enää ei ole totta mitään siitä, rakkaat, mikä te uskotte ja juhlistatte aiemmin? Ja sinä, vanhemmat poikani papit, ettekö tehneet kerran pyhäksi uhrijuhlaa? Oletteko unohtaneet, mistä armolähteistä se on virrannut? Ja kuinka te yhdistyitte rakkaaseen Jeesukseen Kristukseen muutoshetkessä. Te olitte yksi, yhden sydämensä kanssa. Te annoitte itsenne uhriksi. Ja tätä rakkautta te nähdätte uskovien keskuudessa. Te eivät voineet kuin ihailla, kiittää ja sovittaa monista pyhäinhäväistyksistä, jotka tehdään. Nämä pyhäinhäväistykset ovat tavallisia. Ne eivät ole harvinaisia.
Miksi te muuttatte konsekrointisanan sanoja? 'Monille' te olette käyttäneet sanaa 'kaikille'. Onko oikein, että te edelleen kieltäydytte tunnustamasta tätä yhtä sanaa 'moni' tänäänkin? Ne ovat minun konsekrointisani, Pojanini Jeesuksen Kristuksen sanat ja niitä ei saa muuttaa millään tavoin - koskaan. Ja ne on muutettu. Jopa tänään modernistisissa kirkoissa käytetään vielä sanaa 'kaikki'. Onko hän lunastanut kaikki, poikani? Kyllä kaikkia! Mutta ovatko kaikki sanoneet kyllä tähän pelastukseen? Ei sitä! Eivätkään tänään, vaikka rakastaan heitä niin paljon ja pyydän kaikkia palaamaan rakkauteeni sydämeen. Haluan sen niin paljon.
Enkö minun pitänyt ottaa Poikani Jeesuksen Kristuksen, rakkaat poikani papit, kysyn teiltä tänään, silloinkin nämä tabernakkelit modernistisista kirkoista? Te olette protestanttisessa. Se ei ole lainkaan se Yksi, Pyhä, Katolinen ja Apostolisen Kirkko, uskolliset, jossa te edelleen löydätte itsenne. Myös te olette jo protestantteja. Ei jää mitään - ei yhtäkään - katolilaisesta uskonnosta. Te olette protestantit eikä edes tiedä siitä. Te myös sanotte, että protestanttien ja meidän uskomme on yksi. Me palvomme jumalaa lopulta. Palvoteko häntä? Ei! Palvoteko Häntä? Ei! Te olette poikenneet - apostata uskovaiset ja papit, joita minä kutsuin viinipuutarhaani. He kaikki olivat kutsutut ja valittuja pappoja.
Taivaallinen Äiti on vahtinut heitä. Hän piti käsiään heidän yllään. Ja tänään? Tänään he ovat protestantteja. Voitteko ymmärtää sitä. Suurin salaisuus hylättiin näillä papeilla. Pyhä Sakramentti Alttarilta on suurin arvoitus, jonka minä paljastan ja annan teille. Tulee rakkauteeni sydämeen, joka polttaa rakkaudella.
Rakkaat lapsiani, rakkaat pieni laumani, tule Minun Poikani Jeesuksen Kristukseen. Hän odottaa teidän sovitustanne ja hän odottaa teidän vastarakkautenne, teidän lohdutuksenne. Yksinäinen ja hylätty hän kävelee kaduilla ja kuitenkin hän odottaa useimmiten turhaan yksittäistä kääntymään. Vaikka nämä viestit on levitetty ympäri maailmaa, niin vähän pappeja poikia on kääntynyt. Minä kaipaan pyhiä papeja, koska haluan perustaa pian pappisluottani. Minä odotan sitä.
Nyt kirjani, jota minä halusin, julkaistaan pian. Minä olen etsinnyt tätä kustantamoa ja paljastanut sen teille. Te eivät olisi koskaan pystyneet löytämään tätä kustantamoa itsellenne. Se olisi ollut turha teidän ihmisvoimanne kautta. Mutta jumalallisella voimalla ja Pyhän Hengen innoittamana tämä on tapahtunut. Nyt teillä tulee pian olla tämä kirja käsissänne. Uskollisuus säteilee jälleen ja jälleen sieluissänne. Minä haluan koskea teitä tämän kirjansa kautta. Siksi se on tarpeen levittää hyvin nopeasti ympäri maailmaa.
Missä olette, rakkaat Pius-veljeni? Missä totuutenne? Missä Pyhä messunne uhrauksenaan Piuksen V jälkeen? Eikö perustajanne esimerkki teille? Ei hän uhrannut kaikkea tätä Pyhää Uhrausmessua varten Piuksen V 1570 mukaan? Se kanonisoitiin. "En koskaan pitänyt protestanttisen aterian kansan alttarilla," sanoi hän. "Paikkani oli vain uhrausalttarin edessä. Siellä minä nousin Golgatan huipulle. Siellä olin kotona. Siellä yhdistyin Jeesuksen Kristukseen. Tämän halusin esimerkinne teille, rakkaat Pius-veljeni, rakkaat pappojen poikani. Missä olette tällä Pyhällä Uhrausmessulla?" Hän ei koskaan pitänyt modernismin messua tai messua 1962 jälkeen, "Ei koskaan," sanoi hän, "tehdään sitä, sillä minä rakastan Jeesusta Kristusta, Jumalan Poikaa kaikkein eniten. Minä halkaistan häntä, sillä hän on koko elämäni, koko sisältöni, pappisluottani sisältö. Ja mitä teidän pappisluottaksenne sisällöstä on tullut? Teidän täytyy herätä jälleen, Minun pappojen poikani Pius-veljeskunnasta. Te olette kutsuttu.
Jo kauan sitten minä ilmoitin teille, että te hajotte ja minun pitää katsoa pappipoikiani, joita olen kutsunut, karkaa. Ei se ole minulle kitkerää? Enkö minä perustanut teidät vai perustatteko itsenne perustelemattoman kautta? Hän oli kutsuttu ja pyhitetty pappi. Vain hänen mukaan te pitäisi suuntautua! Mitä hän on saavuttanut Jumalallisella Voimallaan? Kaiken, kaiken hän on antanut minulle. Hän on jo taivaassa pyhä.
Miksi haluat edelleen liittyä tähän tuhoutuneeseen Roomaan, tähän väärään profeettaan istuvaa valtaistuimelle? Onko tämä totuuden todellinen Ylimmäinen Paimen, joka hylkää uhripäivänsä Tridentiinisen rituaalin mukaan Pius V:lle? Hän on hylännyt heidät alusta asti. Miksi, rakkaat minun lapseni? Hänet noudattaa vapaanmuurariutta. Ettekö tiedä tätä? Onko korvat teidän sopeuttuneet ja silmäsi sokeutettu totuudelta? Se joka syö lihaani ja juo vereni asuu Minussa ja Minä hänessä, mutta se joka epävirallisesti syö lihaani ja juo vereni syö tuomiota!
Onko tämä sitä mitä haluat, rakkaat Pius-veljeni, kun minä rakastan teitä niin paljon ja ikään kuin kaipaan kasvaa? Tule takaisin! Kääntykää takaisin! Tunkeutkaa syntejäsi ja sakrilegejänne ja etsikää suojaa käsivarsistani ja Neitsyt Marian, Jumalan Äidin sydämestä. Ilman syntiä se vastaanotetaan - täysin puhdas. Kävellään kädessä toden yhtenäisyyden polulla, todellinen yhtenäisyys katolisen kirkon sisällä, ei yhtenäisyys kaikkien uskonnollisten yhteisöjen kanssa. Ette saa muodostaa yksikkoa siitä.
Ei Protestanttinen Kirkko ole erkaantumista Katoliseen Kirkkoon? Oletteko koskaan tietäneet tätä, rakkaat minun lapseni, vai oletteko unohtaneet sen? Omavatko he Seitsemän Sakramenttia? Omavatko ne Siunausta Pyhää Ehtoollista? Annettiinkö heidän pappeus? Olivatko he pyhitettyjä? Ei! He ovat uskonnollisen yhteisön johtajia ja mitään muuta. Protestanttinen uskonto on virheellistä. Ja kuitenkin kaipaan yhtenäisyys, yhtenäisyys teidän kanssa. Kaikkiaan haluan vetää teitä rakkauden sydämeni luo. En halua unohtaa ketään koska rakastan kaikkea teitä, rakkautta ilman rajauksia. Tulee uhripöydälle Minun Poikani Jeesuksen Kristuksen! Hän on lunastaanut myös sinut.
Katso sydämeni äidin palava rakkaudella. Se on liekki rakkaudesta. Jatkaa rukoilemaan tämä rakkauden liekin ruusukkoa kolme kertaa. Arvo on kysytty. Ja nyt tähän Pyhään Corpus Christi -juhlapäivään, Minun Poikani Jeesuksen Kristuksen juhlapäivään, haluan siunaa, rakastaa, suojella ja ylläpitää teitä kaikkia: Isän, Pojan ja Pyyhän Henken nimessä. Amen. Rakkaus kestää, sillä rakkaus kestää ikuisesti! Amen.