Pikkulapset, pikkulapset, olemme nyt saapuneet adventtiaikaan, joten kutsuin teitä erityisesti lyhentämään tätä lukemista niin että kaikki nostaisitte tämän kynttilän, toivon merkkinä, taivaalle.
Totisesti, rakkaat lapseni, adventtiaika on toivoa aika, toivo nähdä Herraasi Jeesuksen Kristuksen syntymisen, joka synnyttää ja sitten kuolee ristillä ihmiskunnan lunastamiseksi pelastaakseen kaikki teidän sielunne.
Siksi pyydän teitä sammuttamaan kaiken valon ja täysin pimeässä nostamaan tämän toivonkynttilän, rakkauden ja kiitollisuuden merkkinä Herraanne.
Laulakaa, laulakaa, palvelkaa Häntä, ja lauluissanne minä, äitinne Maria, kristillisen hyväntekevyysäidin tunnen teidän ilonne, surunne, huolenne, pelkoneen, mutta myös onnensa joka kerta kun kokkaatte.
Nostakaa tämän kynttilän, pikkulapset, sillä se on merkki teidän epäilemättömästä luottanne Jumalan rakkauteen. Se symboloi iloa, rauhaa, rakkautta ja hyväntekevyyttä.
Viestini on lyhyt tänään, sillä odotan teidän suorittaa suurta kontemplaatioita Minun Puunkantani jalassa. Odotin teiltä pikkulapsilta epäilemätöntä luottamusta Siihoon joka syntyy muutaman päivän kuluessa.
Ruoan te, pikkulapset, sytyttääkänne kynttilätteanne ja nostakaan ne taivaalle sekä laulakaa ja palvelkaa Herraasi Jeesusta Kristusta. Pyydän myös että pyhä sakramentti tuodaan ulos niin ettei katso häntä ja ymmärtäisitte että Se joka on siellä edessänne syntyy ja sitten kuolee ristillä teidän synninte lunastamiseksi.
Kiitos tulosta Minun luoksen tänään iltana. Olette varmoja Äidinni rakkaudesta ja Jumalallisesta suojelustani.
Sinun Taivaallinen Äitiisi, Maria, Kristillisyyden Äiti